On elokuu ja arkisin kiistelyn aihe tällä hetkellä lienee se, onko vielä kesä vai jo syksy. Oma mieleni kääntyy jo syksyyn, koska sitä olen aina rakastanut. Ja tänä vuonna erityisesti siksi, että se tuo mukanaan isoja muutoksia, joita odotan suuresti.
Ajelimme eilen mieheni kanssa täysin extempore illaksi mökille. Vaikka tiesimme, että ennätämme olla täällä vain yhden yön, halusin pakoon tukalaa kuumuutta kaupungissa. Täällä järvi viilentää mukavasti.
Lämpötilasta huolimatta mieleni alkaa katsella jo syksyyn. Olen aina rakastanut syksyjä. Tiedättekö sen ihanan sään, kun aurinko paistaa, valo on pehmeää, ei sellaista terävää kuin kesällä, mutta ilma jo sen verran kirpeää, että pitää laittaa huivi kaulaan. Sitä minä rakastan. Edes sitä kevään ensimmäistä päivää, jolloin hiekat on lakaistu kävelyteiltä en rakasta niin paljon. Syksyssä on aina ollut jotakin, joka sopii minuun.
En kuitenkaan pidä syksystä ainoastaan sään tai luonnon vuoksi vaan myös siksi, että jostain syystä olen aina ajatellut, että syksy on alkujen aikaa. Koulut alkavat ja työt alkavat taas lomien jälkeen, moni harrastustoiminta aloittelee kesätauon jälkeen ja muutoinkin arki rakentaa taas selkeämpiä raameja päivien – ja samalla oman tekemisen- tueksi.
Jostain syystä syksyllä mieli on täynnä uusia ajatuksia ja ideoita. Tavallaan se tuntuu nurinkuriseltakin. Luontohan on hiljentymässä ja valmistautumassa lepoon. Tai onko se sittenkään niin nurinkurista? Ehkä luonnon rauhoittuminen kesän intensiivisen kasvukauden jälkeen saa kehon rauhoittumaan ja mieli on levollisempi, vapaampi. Silloin kai niitä ajatuksiakin luontevammin syntyy.
Uuden oppimista ja uudenlaista työelämää
Tämä syksy tuo mukanaan uusia tuulia ja ehkä juuri siksi tuntuu taas erityisen tervetulleelta. Aloitan uudet opinnot, jotka suuntaavat ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin pätevyyteen. Olen joskus leikkisästi todennut, että monen asian kohtuukäytössä olen tosi hyvä, mutta en opiskelun. Sen kanssa en tunne rajoja. Toisaalta sen olen oppinut, että en enää sano, että “tämä on viimeinen kerta“.
Rakastan uuden oppimista ja sitä, miten se mahdollistaa uusien polkujen tutkimisen työn parissa ja toisaalta ihan elämässä muutenkin.
Syksy tuo mukanaan tänä vuonna myös toisen ison muutoksen. Siirryn täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Vielä 10 vuotta sitten en olisi uskonut, että koskaan saattaisin olla edes kiinnostunut yrittäjyydestä ja toisaalta kolme vuotta sitten perustaessani yritystä, ajattelin, että hyvin todennäköisesti se tulee aina olemaan sivutoimista.
Toisin kuitenkin kävi. Työn tekeminen yrittäjänä on saanut minut oivaltamaan miten hyvin se sopii minulle. Mitä enemmän vuosia matkamittariin kertyy, sitä vahvemmin koen, että kovin säännöllinen “8-16 työ” ei sovi minulle. Siinä missä se jossakin vaiheessa aiemmin elämässä tuntui turvalliselta, tuntuu se tällä hetkellä kovin rajoittavalta. Toiseksi kehoni kaipaa vaihtelua ja liikettä päiviin enkä kertakaikkisesti voi enää kuvitella tekeväni työpäiviä, jotka tarkoittavat vain näyttöpäätteellä oloa.
Ja ei, tilannetta ei helpota seisomapöydät, satulatuolit, taukojumpat tai tauotus. Kokeiltu on. Huomaan, että keholle ja mielelle sopii erilainen työn tekemisen tempo ja rytmi. Sen yrittäjyys tuntuu ainakin omalla kohdallani parhaiten mahdollistavan.
Nyt varmasti mietit, että kylläpä on melkoisen ruusuinen käsitys yrittäjyydestä. Ei – huoli pois – olen kyllä valmistautunut myös siihen, että vastassa on haasteita, epävarmuutta ja jännitystä. Mutta niin on kaikessa muussakin.
Ajatus siitä, että saan määrittää itse ne arvot ja sitä kautta arjen reunaehdot, joiden pohjalta työtäni teen, on silti kaikkea epävarmuutta suurempi asia. Se tuntuu tässä hetkessä raikkaalta kuin syystuuli, joka kuljettaa vaahteranlehtiä mukanaan.
Uutta ja vanhaa valmennuksessa
Valmennusten osalta luvassa on sekä uutta että vanhaa. Jatkan hyvinvointivalmennusta ja elintapavalmennusta oman yritykseni puitteissa kuten tähänkin saakka. Ja mikä parasta, täysipäiväinen yrittäjyys mahdollistaa useamman uuden valmennettavan toivottamisen tervetulleeksi. Jos olet pohtinut valmennuksellista tukea oman hyvinvoinnin vahvistamiseen, ota rohkeasti yhteyttä, niin jutellaan lisää. Tämän lisäksi olen tosi iloinen myös uudesta kumppanuusyhteistyöstä Vantaalle elokuun alussa auenneen Ehonan kanssa. Jatkossa valmennukseeni pääsee myös siellä. Ehonalla työskentelee joukko rautaisia liikunta- ja terveysalan ammattilaisia. Jos kiinnostuit, tutustu porukkaamme toki lisää.
Vuoden lopussa tulen avaamaan myös ensimmäisiä paikkoja ratkaisukeskeiseen lyhytterapiaan, jota on koko ensi vuoden mahdollisuus varata opiskelijahintaan. Kerron tästä lisää syksyn edetessä ja nettisivujeni avauduttua.
Miltä sinun syksysi näyttää? Millaisin mielin katse suuntaa sinne? Tuoko se mukanaan jotakin uutta?
