Jos kysymme sadalta ihmiseltä millainen heidän mielestään on hyvä ruokavalio, saamme varmasti aika monta erilaista vastausta. Ihmisillä on tästä näkemys.
En usko, että löytyy montaakaan sellaista ihmistä, joka ei olisi elämänsä aikana joskus ajatellut, että ruokavalio voi olla hyvä tai huono, riippumatta siitä, mitä kriteereitä lasketaan mukaan. Enkä toisaalta ihmettele – ruokavaliolle ja syömiselle annetaan jo lapsesta saakka niin suuri painoarvo: ”syö nyt, niin jaksat”, ”syö nyt, että kasvat”. Ja koko elämämme ajan olemme saaneet sitten myöhemmin oppia, mitä pitäisi syödä ja mitä ei pitäisi syödä. Noin niin kuin terveyden näkökulmasta. Ruoalle on annettu tehtävä.
Tehtävä ei kuitenkaan liity vain siihen, että ruoasta saadaan tarvittava energia kasvamiseen, kehittymiseen ja elämiseen sen erilaisine toimintoineen. Sille on annettu monia muitakin tehtäviä ja merkityksiä, jotka ulottuvat aina piiruntarkasta suorituskyvyn parantamisesta oman sosiaalisen aseman tai statuksen määrittelemiseen.
Ei siis näin ollen ole mitenkään ihme, jos käsityksiä siitä, millainen ruokavalio on hyvä, on niin monia.
Pitääkö syömistä aina pyrkiä muuttamaan?
Ruoan ja syömisen teemojen kanssa päivittäin työskentelevänä huomaan, että yllättävän monella on ajatus, että omassa ruokavaliossa on jotakin pielessä ja sitä pitää muuttaa. Silloinkin, kun kaikki olisi jo lähtökohdiltaan mukavasti. Tämän uskon liittyvän siihen, että hyvän ruokavalion sijaan olemme alkaneet haikailla täydellistä ruokavaliota.
Täydellinen kuitenkin aika monesta kuulostaa siltä, että sitä on tosiaan mietitty, että sen täytyy olla tarkkaan harkittu ja jollakin tavalla erityinen. Täydellinen ei monenkaan mielestä voi olla tavallinen. Ei – se on jotenkin erikoinen.
No onko sitä täydellistä ruokavaliota olemassa?
Ajattelen, että on. Se ei vaan ehkä ole sellainen kuin olit kuvitellut.
Täydellinen ruokavalio on:
Riittävä. Syömisen tehtävä on saada meidät riittävän kylläiseksi. Sen tehtävä ei ole jättää meitä nälkäiseksi. Hyvin harvoin on tarpeen laskea energian määrän tasolla, mikä on riittävä. Useimmiten nälkä, kylläisyys ja jaksaminen kertovat sen riittävällä tarkkuudella. Ruokavalion tarkoitus ei siis ole olla ”mahdollisimman kevyt”. Jos aikuisena syöt saman verran kuin päivässä kuin taapero, ei ole mitenkään ihmeellistä, jos iltaa kohden alat käyttäytyä kuin taapero.
Riittävyyteen liittyy olennaisesti myös säännöllisyys. Erilaiset pätkäpaastot ovat jo jonkin aikaa trendanneet. En väitä, etteivätkö ne sopisi toisille, mutta väitän, että suurimmalle osalle sopii parhaiten säännöllinen syöminen. Eli syöminen niin, että ateriat asettuvat ehkä n. 3-4 tunnin välein koko päivän ajalle silloin, kun kyseessä ei ole yötyöntekijä. Puhe siitä, että välipalat ja iltapalat kuuluvat vain kasvaville lapsille on höpöhöpöä.
Monipuolinen. Mikäli allergiat tai sairaudet eivät estä, on hyvä, jos ruokavalio on mahdollisimman monipuolinen eikä siitä turhaan karsita mitään ruokia tai kokonaisia ruokaryhmiä. Monipuolisuutta voi arvioida perinteisten ravitsemussuositusten lisäksi esimerkiksi niin, onko lautasella eri värejä tai onko siellä ruokia, joiden tekstuuri on erilainen – onko siellä rouheaa, rouskuvaa ja pehmeää?
Joustava. Täydellinen ruokavalio ei kiellä mitään. Siihen mahtuu, sopii ja kuuluu myös sellaiset ruoat, jotka ovat herkkuasi. Herkku ei välttämättä ole suklaata ja jäätelöä, vaikka nekin joustavaan ruokavalioon kuuluvat, vaan se voi olla myös savusilakoita ja ruisleipää juustolla. Joustavuus on myös sitä, että kolmessa edellisessä kohdassa voidaan toisinaan joustaa, kun kokonaisuus on tasapainossa. Ei ole katastrofi, jos jonain päivänä ateriarytmi venyy ja paukkuu tai lautanen on normaalia värittömämpi. Keho kestää kyllä pienen vaihtelunkin.
Helppo. Täydellinen ruokavalio on helppo. Se ei vaadi muistilistoja ja -lappuja (paitsi ehkä kauppaan mennessä) ja se soljuu omalla painollaan. On hyvä muistaa, että asioita voi myös helpottaa. Niin ihanalta kuin kuulostaakin viisi tuntia uunissa haudutettu broilerpata, on se aika harvoin arjessa realismia. Täydelliseen ruokavalioon sopii myös puolivalmisteet ja valmisruoat, koska usein ne helpottavat arkea. Niitä löytyy nykyään monenlaisia, joten kaikkien makuun sopivia löytyy varmasti.
Täydellinen ruokavalio tuo elämään iloa, ei keittiövaakoja, kalorilaskureita tai kemiantunneilta tuttuja petrimaljoja.
Miksi tämä sitten tuntuu monesti epäuskottavalta? Olen huomannut, että ihmiset toisinaan pitävät tätä tavallisuutta ”huijauksena”. Sellaisena, mitä meille uskotellaan, mutta jonka tilalla oikeasti pitäisi olla tarkkaan määritelty, laskettu ja punnittu ruokavalio.
Miksi ruokavaliossa yksinkertaisuus ei houkuttele?
En keksi montaakaan muuta tilannetta, jossa ihmiset etsisivät monimutkaisuutta tai vaikeutta ratkaisuihinsa.
Vai voitko itse kuvitella meneväsi kampaajalle ja sanovasi siellä ”toivon sellaista tosi hankalasti kotona hoidettavaa ja laitettavaa hiusmallia, sellaista jonka päivittäiseen laittamiseen oikein tosia paljon aikaa”.
Tai tulisiko sinulle mieleen elektroniikkamyymälässä sanoa ”etsin sellaista älyttömän vaikeakäyttöistä pesukonetta, mielellään sellaista, jossa on pitkä ohjekirja, josta minun täytyy joka kerta tarkastaa miten sitä käytettiinkään”.
En usko. Lähtökohtaisesti haluamme yksinkertaisuutta ja helppoutta. Ja miksi emme haluaisi – sehän tekee elämästä helpompaa. Antaa mahdollisuuden keskittyä kaikkiin muihin kivoihin asioihin elämässä.
Miksi siis ruokavalion ja syömisen suhteen olemme usein vakuuttuneita, että vaikea on hyvä?
